15. helmikuuta 2014

Toni Morrison: Koti



Toni Morrison: Koti
Suomentaja: Seppo Loponen
Kansi: Markko Taina
Tammi 2014
133 s.
Home (2012)

Arvostelukappale.


Frank on Korean sodan veteraani, henkisesti ja fyysisesti sodan raatelema nuori mies, joka karkaa sairaalasta saatuaan sisartaan koskevan huolestuttavan kirjeen. Sisko Cee on vaarassa, ja Frank, joka on koko ikänsä suojellut pikkusisartaan, lähtee jälleen apuun. Hän on luvannut itselleen, ettei enää palaisi paikkaan, jossa joutui kasvamaan: georgialainen pikkukaupunki ja perhe, jossa Frank ja Cee lapsuutensa viettivät, eivät olleet hyviä tai kaipaamisen ja paluun arvoisia. Mutta siskon vuoksi on mentävä.

Cee on päätynyt hyväuskoisena ja vietävissä olevana ensin huonoihin naimisiin ja hulttiomiehensä karattua vielä huonompaan tilanteeseen: töihin rotuhygieniasta turhankin kiinnostuneen lääkärin avustajaksi. Hyväksikäyttö, jonka kohteeksi Cee on elämässään ehtinyt joutua, on niin monitasoista, että vaaditaan lopulta koko yhteisö häntä siitä pelastamaan. Hoiva on voimakasta, muttei ylenpalttisen hellivää. Sitä seuratessaan myös Frank alkaa vähitellen päästä kiinni omiin haamuihinsa. Menneisyys on voitettavissa. Koti voi löytyä kodittomallekin.

Toni Morrisonin uusin teos Koti on tiivis ja vahva. Kirjan sivumäärä on pieni, mutta tarina suuri. Se käsittää niin sodan kauheuden yksilön silmin koettuna, sodanjälkeisen tyhjyyden, ankeat perheolot, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden sekä sisarusrakkauden ja yhteisön voiman.

Frankin painiskelu sodan aiheuttamien painajaisten kanssa on jäytävää luettavaa. Korean sota ei aiheena ole mitenkään ylenpalttisesti kirjallisuudessa käsitelty. Frankin kohtalo lienee varsin tyypillinen ja siksikin surullinen: vaatimattomista lähtökohdista peräisin oleva nuori mies värvätään armeijaan ja lähetetään toiselle puolen maailmaa sotimaan sotaa, jonka merkitys ja tarkoitus jää hänelle hämäräksi. Sodassa hän menettää niin ystävänsä kuin oman kunniansa. Sotakokemusten varjo on pitkä ja niitä valotetaan sekä Frankin omasta että hänen tarmokkaan naisystävänsä Lilyn näkökulmasta, jolloin kokonaisuus rakentuu eheäksi.

Toisaalta Ceen kokemukset saavat lukijan pyörittelemään päätään ja toivomaan, että hänen tapaisiaan hyväuskoisia ja itsetunnoltaan heikkoja tyttöjä ja naisia olisi joku tukemassa. Cee joutuu kärsimään syntyperästään, eikä häneen satsata juuri mitään. Pahoja kokemuksia ehtii kertyä, ennen kuin yhteisön voima alkaa kantaa ja nostaa tytön jälleen kiinni elämän reunaan.

Morrison on koonnut kirjaansa suuria teemoja, mutta kokonaisuus pysyy silti lähestyttävänä ja hallittuna. Kirjailija on tällä kertaa varsin armollinen: pahuutta on sekä ihmisen itsensä aiheuttamana että  ulkopuolelta tulevana, mutta vähitellen sen yli on mahdollista päästä ja saada armahdus – oli paine sitten oman pään sisäistä tai muiden osoittamaa. Se on helpottavaa. Lopulta.

Tarinan henkilöistä etenkin Frank jää mieleen. Olen pohdiskellut aika paljon sodan yksilölle aiheuttamia kokemuksia luettuani viime syksynä Ville Kivimäen vaikuttavan Murtuneet mielet. Frank on esimerkki miehestä, joka joutuu sotaan, kun ei muutakaan voi, joutuu pohtimaan sotaa, jota ei ymmärrä, menettää paljon, eikä saa vastineeksi muuta kuin pään sisäisen jatkuvan kauhun ja itseinhon. Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta, hän selviää. Jokaisen päivän, aamusta iltaan, vähitellen eteenpäin.

Näkisin, että Morrison antaa lukijalle Kodin kautta toivoa. Hän valaa uskoa siihen, että ihminen voi selvitä paljosta menettämättä itseään. Ihminen voi aina löytää takaisin kotiin. Ja se on suuri lupaus.

____

Kirjapolkuni-blogin bleue viehättyi kirjasta suuresti. Jarkko Perttula kuvaa sitä ilmiömäiseksi. Magentabooksin Marika olisi kaivannut jotain lisää.


Osallistun kirjalla haasteisiin 14 nobelistia (Morrison palkittiin Nobelilla vuonna 1993) ja Ihminen sodassa (Sodan liepeillä).

15 kommenttia:

  1. Olen varannut kirjastosta tämän kirjan itselleni, mutta vielä se näyttää olevan hankinnassa. Toivottavasti saan teoksen pian käsiini, vaikuttaa niin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tosiaan tämän pian luettavaksesi. Kirjan tunnelma on hieno, joskin monella tapaa surullinen. Mutta lohtuakin saa, lopulta.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä hyvä ja eilen sain Belovedin loppuun. Huhhuh. Uskomaton kirjailija. Jättää lähes sanattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, se onkin hieno ja vaikuttava. Pitäisi lukea uudelleen. Olen lukenut sen blogiaikana, mutten osannut kirjoittaa silloin mitään. Onnistuisikohan uusintakerralla... Toisaalta moni lukematon Morrison odottaa vielä, ehkä niiden vuoro on ensin.

      Poista
  3. Totta on, että Korean sota on sekä kirjoissa että filmeissä vähemmän käsitelty kuin toisen maailmansota ja Vietnamin sota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole lukenut kovinkaan paljoa Vietnamin sodastakaan, mutta se tosiaan on jollain tapaa isompi ja ehkä kipeämpi aihe Yhdysvalloille. Hyvä, että puhumattomistakin aiheista kirjoitetaan.

      Poista
  4. Aloin juuri tänään lukea Morrisonia, mutta toista kirjaa, esikoisromaania Sinisimmät silmät. Sekin on niin tumma ja väkevä että lukiessa melkein kurkkua kuristaa. Aiemmin olen lukenut häneltä vain Minun kansani, minun rakkaani, joka lienee yksi parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Morrison on tosiaan uskomaton!

    Tätä Kotia odottelen kirjaston varausjonosta ja luin siksi arviosi toistaisesti varovasti silmäillen. Palaan tänne myöhemmin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin Sinisimmät silmät Kirjamessuilta syksyllä. Aion lukea sen kyllä pian, toivottavasti. Olen tällä hetkellä aivan lumoutunut useammasta kirjallisuuden grand old ladysta: Morrison, Munro ja Lessing ovat nyt kovassa huudossa tässä osoitteessa.

      Toivottavasti saat tämän pian, kiva kuulla, mitä sitten tykkäät.

      Poista
    2. Palasin tänne liki vuoden vanhaan postaukseesi nyt kun sain itsekin Kodin luettua. :) Sinisimpien silmien jälkeen meni näin kauan, että olin valmis seuraavalle Morrisonille (SS on jotenkin niin hurja ja vimmainen!), mutta nyt Kodin luettuani haluaisin vain lukea Morrisonia koko ajan. Hieno, ja jotenkin ihana kirja, vaikka rankkakin!

      Sitä halusin oikeastaan sanoa, että tekstisi on aivan upea! ♥

      Poista
  5. Juuri sain tiedon, että kirja on kirjastosta minulle matkalla. Odotan kovasti! Yritin olla lukematta arviotasi otsikkotasoa tarkemmin, palaan kun saan itse luettua ja kirjoitettua tästä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä, Arja. Odotan innolla mielipidettäsi.

      Poista
  6. Upea kirja! Ihastuin kauan sitten Morrisonin esikoisromaaniiin "The Bluest Eyes". Olen sen jälkeen lukenut joitain hänen kirjojaan englanniksi ja joitain suomeksi. Seppo Loponen on päässyt niin sisälle Morrisonin kieleen, ettei ole mitään väliä kummlaa kielellä lukee.
    Frankin kehitys on kuvattu hienosti. Lopun kappale, jossa hän katsoo totuutta silmiin omasta käyttäytymisestään sodassa "I am the one she touched", oli koskettava ja mieleenjäävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minulla vielä lukematta, mutta hyllyssä se tosiaan kyllä on odottamassa. Minä taidan pitäytyä suomennoksissa, mutta hienoa kuulla, että suomentaja on tehnyt hyvää työtä – siltä se ehdottomasti lukiessakin tuntuu.

      Frank on koskettava hahmo.

      Poista
  7. Tämä on pienisuuri kirja, joka on pinnan alla syvä ja todellinen, ihmisen kokoinen. Pidin tästä paljon, vaikka luulen monen asian jääneen yhdellä lukukerralla myös huomaamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdyn joka sanaan. Hieno kirja. Itse palasin lopun tultua hetkeksi vielä alkuun uudelleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!