30. lokakuuta 2014

Anni Kytömäki: Kultarinta



Anni Kytömäki: Kultarinta
Ulkoasu: Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus 2014
644 s.

Arvostelukappale.


Erik Stenfors kasvaa varakkaan perheen ainoana lapsena 1900-luvun alun Helsingissä ja kesäisin merenrantahuvilassa luonnon äärellä. Isä on poliitikko ja kauppamies, suurmaan- ja metsänomistaja, joka ei pelkää uusia asioita ja yrityksiä. Äiti on haaveiluun taipuva eteerikko, kaappialkoholisti ja epävakaa ihminen.

Erikin lapsuus loppuu lyhyeen, mutta onneksi on kotiapulainen Hanna, ikihonka, joka pysyy mukana perheen elämän käänteissä. Erik aloittaa vartuttuaan yliopisto-opinnot, mutta ne jäävät jossain vaiheessa kesken. Häntä kiinnostavat eläimet, linnut, luonto kaikkinensa. Ja eräänä päivänä hän kohtaa Lidian, torpparintyttären, jolla on kärkäs suu ja terävä mieli.

Suomen sisällissodalta Erik välttyy, sillä hän viettää sotatalven Pohjois-Lapissa metsänvartijana. Palatessaan etelään lumien jo sulattua Erik ei voi uskoa maata samaksi. Sodasta huolimatta Lidia on entisellään, joskin talven heikentämä. Tapahtuu se, mitä on tapahtuakseen.

Lidialle ja Erikille syntyy tytär Malla, jonka kirjan toinen osuus nostaa päähenkilöksi. Helppoa ei ole, kellään, ja paljon epäoikeudenmukaisuutta joudutaan kohtaamaan, vaikka välillä yhteiskunta tarkoittaa ehkä hyvää. Malla perii isänsä luontorakkauden ja haaveilevan luonteen, äidiltään ehkä pippurisuutta ja omapäisyyttä.

Ja kaiken yllä kaartuvat puut kuin suojaava katto.

Anni Kytömäen Kultarinta on yksi tämän vuoden kirjatapauksista, eikä tosiaankaan syyttä. Sain kirjan kustantamolta jo talvella, mutta kun se alkoi kerätä ylleen hehkua, otin takapakkia ja jätin sen odottamaan. Toisaalta hyvä, että tein niin. Toisaalta harmittaa, että annoin tämän kultahipun odottaa niin kauan.

Kirja on hieno, ja sen eri osat toimivat yhdessä ja erikseen. Kokonaisuus on eheä, kypsä, kaunis. Ylisanat eivät ole turhia tällaisen kirjan kohdalla, se on ansainnut ne – eikä mitään ylisanoja kyllä olekaan. 1900-luvun alun vuosikymmenet nousevat tarinassa valoon, joka paljastaa hieman uudenlaisen kulman. Sisällissodan juopa on painava, ja sen vaikutukset tavallisiin ihmisiin suuret. Silloinkin, kun varsinaiseen sotaan ei ole edes osaa eikä arpaa.

Kultarinnassa on paljon vääriä valintoja, onnettomia sattumuksia ja mielen ja kehon hidasta sortumista. Alkoholiongelma, tuberkuloosi, masennus – isoja asioita, joita Kultarinta kantaa mukanaan, mutta ei romahda niiden alle. Kirja kuvaa kauniisti isän ja tyttären suhdetta, yritystä ottaa vastuu silloinkin, kun siihen ei ole edellytyksiä ja toisaalta todellisuuden armottomuutta niille, jotka ovat taipuvaisia haaveilemaan ja uppoutumaan omaan maailmaansa. Yksinäisyys ja erilaisuus korostuvat niin ikään tarinassa. Kuinka sopeutua ympäristöönsä, jos on niin toisenlainen kuin muut? Kuinka kestää yhteisön paine ja säilyttää oma itsensä, kun kaikki ympärillä vaativat jotain muuta?

Kirjassa on mukana omanlaisensa mystinen tunnelma. Suomalainen karhuun liittyvä kansanperinne saa tarinassa osansa ja jättää lukijan sopivasti hämmennyksiin pohtimaan, missä kulkee toden ja kuvitelman raja. Onko sitä edes?

Ja tietenkin kirja on ylistyslaulu maailmalle, jossa elämme. Sen monimuotoisuudelle, herkkyydelle ja uudistumiskyvylle.

Oikeastaan tuntuu väärältä kirjoittaa Kultarinnasta ja yrittää jotenkin kuvailla sen kauneutta. Tällainen kirja on syytä lukea itse, tehdä itse omat päätelmänsä. Tätä ei voi toisen puolesta kokea. Kuten ei maailmaakaan.

_____

Kultarintaa on luettu todella paljon. Kattavahko linkkilista löytyy kirjailijan veljen Pekan Poplaari-blogista.

12 kommenttia:

  1. Kultarinta on ehdottomasti vuoden kirjatapauksia. Se kävi suoraan myös minun sydämeeni ja olen niin tyytyväinen siitä, että se on HS:n esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Mystisyys teki siitä loistavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella. Olen onnellinen, että kirja oli kaikkien ennakko-odotusteni mukainen ja ylikin. Vaikka se on pitkä ja polveileva, paketti pysyy mielestäni kasassa hienosti. Ja kieli vie mukanaan.

      Poista
  2. Kultarinta vaikutti kuvauksesi perusteella kirjalta, jollaisista minä pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Tästä voi löytää melkoisen helmen.

      Poista
  3. Juuri kirjoitin tästä oman arvioini. Tämä oli todella upea lukukokemus, joka säilyy mielessä pitkään. Ja tämä kirja tosiaan täytyy lukea ja kokea itse, niin hankala tämän upeutta on pukea sanoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, tulen pian vierailulle. Minustakin tämä on upea, kaikin tavoin. Ja nimenomaan itse koettava.

      Poista
  4. Kultarinnasta oli vaikea kirjoittaa, juuri tuosta syystä kuten sanot. Se on niin runsas. Mutta silti ei vaikea. Ihan jokaisen suomalaisen kirja - ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja kirjoituksestasi tuli mieleen, että totta tosiaan, tämähän voisi olla olla Ihmisiä sodassa -haastetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tässä on todella paljon suomalaisuutta, ja vieläpä hyvin freesissä paketissa, vaikka sisällissodastakin on paljon jo kerrottu ja kirjoitettu. Tässä kirjassa lähestytään asioita hyvin raikkaasti uusista näkökulmista.

      Poista
  5. Kultarinta on ehdottomasti yksi vuoden parhaista kirjoista.
    Lainasin sen entiselle työkaverilleni, joka palautti kirjan ihastuksesta mykistyneenä. Kytömäki käyttää niin kaunista kieltä, että lukiessa tunsi saavansa koko ajan jotakin ylimääräistä nautintoa.

    Ihana, ihana kirja, vaikka tarina ei mitenkään ruusuinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut kommentin, että "en ole pitkiin aikoihin lukenut kirjaa, joka olisi kirjoitettu näin kauniilla suomella". Pitänee paikkansa.

      Toivon tälle kirjalle kaiken mahdollisen menestyksen ja hyvän. Se on sen ansainnut.

      Poista
  6. En perehdy nyt ollenkaan arvioosi tästä, sillä kirja odottaa minulla lukuvuoroaan ja haluan lukea sen niin, että tiedän siitä etukäteen mahdollisimman vähän.

    Minua vähän pelottaa tarttua kirjaan koska yksi sen teemoista, metsäluonto, on minulle niin tavattoman rakas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja kannattaa tosiaan kokea itse.

      Minullakin oli aika suuret ennakko-odotukset, mikä hieman pidätteli lukemisen aloittamista. Mutta odotuksiini vastattiin. Tämä on hieno kirja.

      Poista

Kiitos kommentistasi!