3. huhtikuuta 2016

Huhtikuun kasvua ja Sieluni hymyt -haaste



Heräilevää huhtikuuta!

Vuodesta on kulunut jo neljännes. Iltaisin mietin, minne edellinen vuorokausi on taas kadonnut, juurihan oli eilinen samaan aikaan. Työelämässä on meneillään rauhallinen vuodenaika, onneksi, sillä melkoisen rutistuksen sai marras–helmikuun aikana tehdä. Olin pitkään flunssassa – käytännössä talvilomalta pääsiäiseen – mikä latisti tietenkin kaikkea. Nyt olen tainnut päästä siitä yli, joskin tilalle on tullut tietenkin allergiaa ynnä muuta. No, se siitä.

Lukeminen on hieman takkuillut, sillä kalenterin ovat täyttäneet muunlaiset puuhat. Kirjapinot sen sijaan eivät pienene millään, ja voin sanoa todellakin odottavani kesää. Luenluenluen! Työnhakurumba on myös alkanut, joskin toistaiseksi vasta maltillisesti. On olemassa mahdollisuus, että työllistyisin edelleen syksyllä tuttuun taloon, mutta mitään varmaahan ei julkisella sektorilla voida sanoa ennen kuin kaiken maailman byrokratiat on runnottu läpi.

Puuhaa tuo esimerkiksi se, että olen mukana Teatteri Jurkan järjestämässä bloggarihaasteessa, johon kuuluu teatterikritiikin pikakurssi (joka on itse asiassa tänään), ennakkonäytös Maagisen ajattelun ajasta ja arvion kirjoittaminen siitä. Jännittävää! Joan Didionin kirjat Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä onkin jo luettu, ja bloggaan niistäkin vielä erikseen jossain vaiheessa. Tartuin kirjoihin pelokkaasti, sillä suru on minulle vaikea aihe. Mitä sitten kävikään.... siitä lisää siis myöhemmin.



Olen saanut Pearl Cloverilta ja Takkutukalta Sieluni hymyt -haasteen, joka menee näin:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Tässä on haastetta, sillä olen ollut jonkin aikaa hieman alakuloinen. Kiire ja sairastelu ovat saaneet paikoin mököttämään. Tuntuu, ettei ole muka aikaa olla yhteydessä ystäviin saati tavata heitä, ja ettei ole aikaa eikä sopivaa fyysistä olotilaa pitää itsestään huolta.

Mutta nyt piti miettiä, mikä tekee onnelliseksi, ei syitä onnellisuuden puutteeseen. Arvostan usein tiivistä muotoa, joten pyrittäköön siihen nytkin.

Viisi syytä olla onnellinen juuri nyt:


Minusta tulee loppukesästä täti. Olen saanut olla jo monta vuotta tätipuoli ihanalle tytölle, ja nyt syntyy sitten veljenpoika. Jännittävää ja todellakin onnellistavaa!




Parvekepuutarha on jo mainiolla mallilla. Eilen roudasimme kotiin 290 litraa multaa. Kaupunkiviljely on näppärää ja kätevää, melkein... Kasvamassa on jo taimia erilaisille tomaateille, chilille, basilikalle, korianterille... Paprikaa ja lisää tomaattia on kylvetty, kuten myös pinaattia ja rucolaa. Suunnitelmissa on vielä kurkku, kurpitsa, peruna ja lisää yrttejä. Päivittänen puutarhan kasvua myös tänne blogiin. Jahka nyt pääsemme kunnolla alkuun.


Kesälomaan on kaksi kuukautta. Minulla on muutama viikko ihan palkallistakin lomaa, kunnes jään juhannuksesta työttömäksi. Kuten mainittua, syksystä ei vielä ole tietoa, mutta en stressaa sitä vielä. Asiat ovat järjestyneet ennenkin.


Olen oppinut leipomaan uusia juttuja. Pullia, sämpylöitä (jep, en ole ollut näissä mitenkään hyvä), erilaisia kakkuja ja piirakoita (key lime pie on uusi suosikkini)... Mukavaa tehdä jotain käsillä, nähdä työn tulos heti. Sama ilo koskee suurelta osin parvekepuutarhaintoani. (Ja siksi esimerkiksi taimien kuoleminen on ollut iso pala purtavaksi, vaikka tietenkään kaikki niistä eivät selviä, kyse on luonnosta, hölmö minä!) Käsillä tekeminen on mukavaa vastapainoa työlleni, jossa suurin osa on jotain muuta kuin konkretiaa ja työn tuloksia voi pääosin vain arvailla – vuosien päästä.


Musiikki on alkanut taas kiinnostaa minua. Olin nuorena ja opiskeluaikoina innokas musiikinkuuntelija, kävin keikoilla ja ostin levyjä. Se into lopahti jossain vaiheessa, enkä ole viime vuosina juurikaan kuunnellut musiikkia kuin poikkeustilanteissa. Nyt olen palaillut vanhojen suosikkieni pariin vähitellen, pienin annoksin. Erityisen ihastuttavaa on odottaa lokakuuta ja Kentin jäähyväiskeikkaa!


Haastan mukaan MarikaOksan, Elinan ja Linnean. Olkaapa hyvät!  

12 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Tämä on ihanan positiivinen haaste, näitä juttuja lukiessa tulee hyvä fiilis, vaikkei muuten niin huippupäivä olisikaan. :) Leipominen onkin mukavaa puuhaa, vaikken itse oikein sen pariin ehdikään kovin usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä toimii hyvin juuri siinä, että ainakin hetkeksi muu unohtuu ja saa olla iloinen joko omasta tai muiden puolesta. Minäkin leipoisin useamminkin, jos olisi paremmin aikaa ja jos olisi enemmän syöjiä. Toisiaan tuntuu vähän liioittelulta tehdä kokonainen kakku kahdelle hengelle. ;)

      Poista
  2. Kiitos haasteesta ja aamun lukuhetkestä! Pitääkin käydä kurkkaamassa miten taimet jaksavat, kurpitsa pitäisi myös istuttaa. Mun pitäisi lukea Iltojen sinessä tässä vielä loppuun, mutta kyllä sen ehtii. Nähdään kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsa, todella. Ja perunat. Oli kiva nähdä tänään, kurssi oli onnistunut!

      Poista
  3. Sinun blogisikin on yksi ilonaihe! Ja tarmokkailta näyttävät pikkutaimesi. Minulta tämä keväinen taimikasvatus lopahti tuossa muuton yhteydessä pari vuotta sitten. Sitä ennen aina oli purnukoita ikkunalaudalla keväisin. Vähin äänin sitten heitin niitä pois ja ostin vankempia taimia kaupasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena, sinä osaat aina sanoa niin mukavasti. :)

      Läheskään kaikki taimet eivät ole olleet yhtä menestyksekkäitä, esimerkiksi suurin osa tomaateista on, no, tullut tiensä päähän. Voi hyvinkin olla, että jossain vaiheessa marssin taimikaupoille, jos en saa kaikkea haluamaani omin avuin alkuun.

      Poista
  4. "Asiat ovat järjestyneet ennenkin." Tämä on just se asenne, millä pärjää ja säilyttää onnellisiuutensa olosuhteista ja suhdanteista huolimatta. Hyvä Suketus!
    Minustakin leipominn on kaikkein kivointa keittiöhommaa. En välitä niinkään pääruokien värkkäämisestä - jälkkärit ja kakut ovat ruuanlaiton sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän luottaa siihen, vaikkei se ihan aina ole mitenkään helppoa. :)

      Minulla on vähän tuota samaa: pääruoissa ei niinkään innosta se kokeilu ja uudet reseptit, ei ainakaan yhtä suuresti kuin kakuissa ja muissa leivonnaisissa. Täytyypä taas joku päivä ottaa joku uusi kokeilu työn alle...

      Poista
  5. Mainiota; alakuloisuuskin on sallittua:) Teatterikriitikko-osio kuulostaa hienolta aluevaltaukselta, samoin kuin edessä oleva tädin status. Ja kyllä vaan: elämä järjestää ja kantaa. Chilinidätys on täälläkin takkuillut ja alennuimme ostamaan muutaman taimenkin, mutta puuha on mielenkiintoista ja haasteellista... Myötätuulta kaikille pyrkimyksillesi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna pääsen jo teatteriin, kutkuttaa jo kovasti! Ja täteilyyn suhtaudun innolla ja kunnioituksella, toivottavasti en ihan överiksi vedä hommaa...

      Laitoin kyllä jo Hyötykasviyhdistyksen taimimyyjäiset kalenteriini, eli enköhän minäkin osan hae sieltä. Mutta taimikasvatuksesta saa mukavaa puuhastelua kotiin, vaikkeivät kaikki onnistukaan.

      Poista
  6. Kiitos haasteesta! Sielunsa hymyjä kannattaa välillä mietiskellä, koska jonnekin arjen syövereihin nuo onnelliset asiat tuntuvat hukkuvan. Alakuloakaan ei viime aikojen uutisten seurauksena voi välttää.

    Tädiksi pääseminen on ollut myös minun elämäni suuria asioita. Joskus mietin, että omieni lisäksi olen saanut viisi muutakin lasta - todellakin mieletön onni. Edelleen siskonlapset tuntuvat omilta, myös hän, jota ei enää ole.

    Puutarhatouhuja en ole vielä aloittanut, mutta perässä tullaan! Ja tuo loma! Se on kohta täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin juuri noin, ja siksi oikein harmittaa, että alkuvuosi on mennyt vähän sumussa lähes kaiken hyvän unohtaen...

      Olen ollut todella onnellinen jo päästyäni tätipuoleksi, mutta tuntuu kyllä hienolta, että nyt syntyy vielä uusi jäsen sukuun. Se on hienoa.

      Kiva, jos tartut haasteeseen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!