17. tammikuuta 2015

Kiki – Montparnassen kuningatar

Julian Mandel: Mädchen mit Vase (n. 1920)
Public Domain.

Alice Prin syntyi Châtillon-sur-Seinessä 2.10.1901. Hänen äitinsä Marie oli vasta 19-vuotias, ja pikku Alice jäikin pian äidinäitinsä huomaan, jossa oli muukin avioton serkkukatras. Alicen lapsuus oli köyhää, mutta isoäidin rakkaudella turvattua.

12-vuotiaana Alice lähti äitinsä luokse Pariisiin ja päätyi työskentelemään erilaisissa hanttihommissa. Saatuaan jälleen kerran potkut hän suostui poseeraamaan kuvanveistäjän mallina, mistä Marie-äiti suivaantui ja heitti Alicen kadulle.

Montparnassen taiteilijapiirit tulivat vähitellen Alicelle tutuksi, ja hän oli kysytty malli eri alojen taiteilijoille. Ensimmäinen pitkä suhde hänellä oli puolalaisen Maurice Mendjiskyn kanssa. Mendjiskyltä on peräisin lempinimi Kiki, josta tuli Alicen taiteilijanimi loppuiäkseen.

Vuonna 1921 Kiki kohtasi valokuvaaja Man Rayn, josta tuli kenties hänen elämänsä suurin rakkaus. Suhde oli vuosikausia epävakaa, mutta antoi kaiketi kummallekin osapuolelle paljon. Kiki esiintyi Man Rayn valokuvien ja elokuvien lisäksi myös erilaisissa revyy-esityksissä ja maalasi itsekin. Taitelijana hän tosin jäi aina kauas kakkoseksi niille, joille toimi itse mallina.

Iloinen 1920-luku oli juhlia toisensa jälkeen, ja Kiki joi paljon. Lisäksi hän alkoi käyttää huumeita. Vauhtia, rakkausseikkailuja tai taidetta se ei kuitenkaan hidastanut, päin vastoin. Kiki kuoli köyhtyneenä ja pitkään alamäestä (ja vesipöhöstä) kärsittyään 29.4.1953.




Etsiskelin jotain Pariisi-aiheista luettavaa Kirjasampo-sivustolta, ja eteen osui tämä Montparnassen kuningattaren sarjakuvamuodossa oleva elämäkerta. Kipin kapin kirjastoon sitä hakemaan. Pari iltaa vietin vetävän sarjakuvan seurassa, ja ennen kaikkea tutustuin todella kiehtovan naisen elämään.

Luen tosi vähän sarjakuvia ja tämän albumin lukemisen jälkeen ihmettelen kyllä suuresti, miksi on niin. Tuskin olisin nauttinut Kikin elämäkerrasta pelkässä tekstimuodossa ollenkaan näin paljon. Tekijät Catel ja Bocquet ovat tehneet hyvää työtä, täytyy sanoa. Tarina etenee pienissä jaksoissa, ja väliin jääviä aikoja ei jäädä turhaan selittelemään. Kronologia on sopivan aukkoinen, mutta kuitenkin selkeä.




Viime kesän Pariisin reissu tuli elävästi mieleen albumia lukiessani. Miljöö on hieno ja katukuvaa tulee esiteltyä juuri sopivasti. Ihmishahmot ovat varsin perinteiseen tapaan toteutettuja, mutta etenkin kipakka Kiki pääsee oikeuksiinsa tarinan kaikissa vaiheissa, vaatteet päällä ja ilman niitä.




Olen tavannut ajatella 1920-lukua jotenkin aika ihailevaan sävyyn. Eurooppa toipui kammottavasta sodasta ja modernin elämän piirteet puskivat läpi kaikkialla. Ihmiset ottivat vapauksia, joita heillä ei aiemmin ollut ollut. Naiset tekivät ainakin boheemipiireissä ratkaisuja, joita ei voitu muualla kuvitellakaan. Toisaalta kaikkea ei saatu ja naisen paikka vapaamielisissäkin ympyröissä oli aika tarkkaan määritelty.




Kikiä sekä ihastelee että säälii tarinan mittaan. Hän teki rajuja ratkaisuja ja eli juuri niin kuin halusi, mutta vastapainona sille taisi olla kuitenkin lopulta pieni pettymys ja eksyminen. Kiki ei esimerkiksi saanut koskaan lasta (vaikka taisi haluta?), eikä sitoutuminen sujunut ihan oppikirjan mukaan. Rakastajattareksi pääsi, vaimoksi ei. Lopulta alkoholi ja huumeet veivät Montparnassen kuningattaren mukanaan lopullisesti.

Pidin tästä teoksesta kovasti. Se kuvaa 1920-lukua monella tapaa, ja näyttää myös ripauksen ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Samalla se on elämäkerta naisesta, joka on kuvana monelle yllättävän tuttu, mutta joka nyt saa myös äänen ja elämän kuvien ulkopuolelta. Kiki ehtii näiden sivujen kuluessa kasvaa ja muuttua, hän saa monet kasvot ja tavallaan myös monta elämää.

Albumin lopussa on tiivistetty aikajana Kikin elämästä (jossa tosin on virheellinen kuolinaika, muista virheistä en tiedä, toivottavasti niitä ei ole) sekä lyhyet elämäkerrat kaikista tarinassa esiintyvistä taiteilijoista.


Catel & Bocquet: Kiki – Montparnassen kuningatar
Suomentaja: Kirsi Kinnunen
Arktinen Banaani 2009
413 s.
Kiki de Montparnasse (2008)

Kirjastosta.

_____

Muualla: Matkalla tuntemattomaan, Mustetta ruudulla, Kirjojen keskellä

Avaan tällä kirjalla ja sen Pariisi-kuvauksella Idän pikajuna -haasteen. Lisäksi ruksaan Kirjan vuoden lukuhaasteesta kohdan 30. Sarjakuva-albumi tai -romaani.

12 kommenttia:

  1. Sarjakuvat - ja siis juuri tämmöiset sarjakuvaromaanit - ovat todella piristäviä romaanien keskellä. Tämä vaikuttaa kiinnostavalta, ja tykkään albumin piirrostyylistä. Hyvä löytö Idän pikajunaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, tämä on tosi kiinnostava ja hyvin toteutettu. Tästä on hyvä startata Idän pikajuna.

      Poista
  2. Kiitos tästä! Tämä opus - kuten muukin Kikin maailmasta kertova kirjallisuus - on ollut henkisellä lukulistalla jo monta vuotta. Pitääpä nyt napata kirjastonhyllystä matkaan.

    Pariisista ja 20-luvusta tuli mieleeni, että Areenassa on näemmä vielä jonkin aikaa katsottavissa mielenkiintoinen Pariisin kultainen aika -dokkari. Ei mikään tajunnanräjäyttävä pätkä, mutta onpa vaan todettava, että väritettynä saa arkistofilmi arvaamatonta lisäarvoa. (Ja mukana on myös luonnollisesti Le Dôme!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva vinkki, kiitos! Täytyy tsekata, jos vain ehdin. Ja tämä on tosiaan aika mainio albumi!

      Poista
  3. Tämä on tosiaan viehättävän ristiriitainen kirja, Kiki on yhtäaikaa ihailtava ja vähän säälittävä...ja sanoisin kyllä että sarjakuva sopii muotona erittäin hyvin elämäkertoihin, sen kummemmin korostamatta saadaan mukaan erottuvat hahmot ja ympäristö...
    Mulla on hyllyssä DVD jossa on mukana myös näitä vanhoja Kiki-elokuvia (Ballet mécanique, Le retour à la raison jne), kiinnostavia jos tykkää avantgardesta ja dada-elokuvasta.

    Catelilta olen lukenut myös pari kolme albumia Lucie-sarjakuvaa (ei suomennettu), sympaattista parisuhdesekoilua nykyajassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä joskus katsoa nuo Kikin elokuvat, kiinnostaisi kyllä. Ja muitakin elämäkertasarjiksia voisi hyvin lukea. Tuntuu, että aina vain löytyy uudenlaisia genrejä ja kirjoja luettavaksi. Sehän on tietysti hyvä homma, mutta luettavien pino vain kasvaa...

      Poista
  4. Tämä voisi olla aika mielenkiintoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile! Tämä on piristävää vaihtelua tavanomaiseen proosaan.

      Poista
  5. Hienoa, että tämä erinomainen sarjakuvaelämänkerta saa huomiota. Hyvä ja helppo tapa sukeltaa aikakauden Pariisiin.

    Mitä noihin hdcanis'n mainitsemiin kokeellisiin elokuviin tulee, niin kannattaa ehdottomasti katsoa vaikkapa Youtubesta. Mielenkiintoista tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Tämän kirjan mukana sai kokea melkoisen aikamatkan.

      Poista
  6. Mikä sattuma Suketus! Luin tämän juuri viime viikolla ja ajattelin kirjoittaa, mutta katsoin ensin tuon dokumentin, jonka jeepaukin edellä mainitsee ja muistuttelin mieleeni pari kertaa näkemäni Woody Allenin elokuvan Midnight In Paris, jossa myös sukelletaan 20-lukuun.

    Dokumentti on hyvä lisä Kiki -kirjaan. Se sijoittaa kirjan tapahtumat hyvin aikaansa, ja tuntuu erikoiselta nähdä oikea Kiki tanssimassa ja laulamassa piirretyn lisäksi.

    Sinä kerroit Kikstä niin seikkaperäisesti ja hyvin, että taidan jättää tämän osan niukemmalle ja tarinoida jotain muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä tosiaan katsoa se dokumentti itsekin. Toivottavasti ehdin vielä. Tämä oli kiva ja kattava lukukokemus. Ihanaa tehdä tällaisia löytöjä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!