11. kesäkuuta 2014

Keltainen kesämaraton käynnistyy



Keskiviikkoista ja keltaista huomenta!

Täällä starttaa aivan pian Keltainen maraton, eli tarkoituksena on lukea Keltaisen kirjaston kirjoja tämän päivän aikana niin paljon kuin vain sielu sietää. Maratonia emännöi Valkoinen Kirahvi ja mukana on myös Nanna.

Lukupinoni esittelin eilen, lisänä siihen löytyi hyllystä vielä Jayne Anne Phillipsin Suojelus Keltaisena pokkarina.

Aloittelen, kunhan aamupuuro ja -kahvi on nautiskeltu, viimeistään kello 10. Tarkoituksena on jatkaa vähintään 12 tuntia eli puolimaratonin verran, mutta jos kovasti innostun ja lukuintoa piisaa, saatan hyvinkin pyöräyttää toiset 12 tuntia päälle (yöunilla varustettuna, toki). Mutta katsotaan sitä sitten illemmalla!

Päivitän tätä postausta tilanteen mukaan. Kannustus on sallittua.

Pian mennään. Aloituskirjaa ei vielä ole valittu...

***

Klo 10–11

Ensimmäiseksi kirjaksi nappasin Italo Calvinon Halkaistun varakreivin (Il visconte dimezzato, suom. Jorma Kapari), joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1952 ja suomennettu ensi kerran vuonna 1970. Kyse on Keltaisen kirjaston kirjasta numero 96.

Tarinassa Terralban varakreivi Medardo lähtee sotaan turkkilaisia vastaan, haavoittuu ja palaa kotiin vain yhtenä puolikkaana. Ikävä kyllä paluun tekevä puolikas on juurikin se kreivin paha puoli, ja pian maakunnassa alkaa tapahtua kauheuksia, kun pahuus astuu kehiin. Onneksi hyvä puolikaskin on edelleen elossa ja palaa muutaman vuoden vaelluksen jälkeen Terralbaan. Seuraa miehen taistelu itseään vastaan ja tasapainon etsintää.

Aika sympaattinen pikku opus (sivuja 115), joka herättelee pohtimaan hyvän ja pahan rajoja ja niiden näkymistä ihmisessä. Ääripäät eivät yleensä tuota koskaan hyvää, joten balanssi on tärkeää: niin maailmassa kuin meissä ihmisissäkin. Tätä sietää pohtia.

Hyvä vauhti päällä, vaihdoin pyjaman hameeseen ja nyt pohdiskelen, mitä lukisin seuraavaksi. Ehkä novelli tähän väliin ja sitten seuraava romaani...?

Aikaa kulunut: 1 h 5 min, josta lukuaikaa 1 h
Luettuna: 1 kirja / 115 sivua

***

Klo 11.15–11.50

Tämä väli oli kuin tehty novellille. Aloitin siis Colm Tóibínin Äitejä ja poikia -kokoelman lukemisen (Mothers and Sons, suom. Kaijamari Sivill). Kirja on ilmestynyt 2006 ja suomennettu 2013. Se on Keltaisen kirjaston kirja numero 445.

Aloitusnovellina on 44-sivuinen Järkimies, joka sukeltaa rikollisen mielenmaisemaan. Mies on rikkonaisen lapsuuden ja nuorisolaitoksessa kärsityn rangaistuksen jälkeen päätynyt tekemään ryöstöjä. Tilillä on koruja, rahaa ja uusimpana kymmenen miljoonan arvoinen taideryöstö. Samalla, kun mies selvittelee mahdollisuutta saada varastetut taulut myytyä, hän käy läpi omaa elämäänsä ja sen merkityksiä. Tunnelma on jotenkin hyvin rauhallinen, lähes seesteinen, vaikka kokemukset ovat rumia. Miehen äiti on alkoholisti, josta ei kuitenkaan voi rikollinenkaan olla välittämättä.

Hieno alku Tóibíniin tutustumiselle. Viihdyin miehen tekstin matkassa, sitä oli nautinto lukea. Hän ei tunnu kirjoittaessaan härväävän, vaan kertoo asiat kuten ne ovat ja lukija seuraa mukana. Tykkään!

Haaveilen jo lounaasta, vaikkei aamaisesta vielä kovin montaa tuntia ole. Suunnitelmissa on kokata aurajuusto-purjososekeitto, ja sen hautuessa voi hyvinkin jatkaa lukemista. Parvekkeella ei valitettavasti ole tällä hetkellä lainkaan kalusteita, joten on tyydyttävä loikoilemaan sohvalla. Ei se tosin ole huono sekään...

Aikaa kulunut: 2 h, josta lukuaikaa 1 h 35 min
Luettuna: 1 kirja ja 1 novelli / 159 sivua

***

Klo 13–16

Lounas houkutteli, ja keitosta tulikin erinomaisen herkullista. Nyt kolmen tunnin lukusession jälkeen nautiskelen kahvia ja jätskiä.

Luin seuraavan novellin Äitejä ja poikia -kokoelmasta, nimeltänsä Laulu (11 sivua). Siinä muusikkonuorukainen kohtaa kauan sitten kadottamansa äidin – ja yhteinen kieli on tietenkin musiikki. Ehkä hieman lattea kokonaisuus, pituus ei antanut mahdollisuutta päästä kovin syvälle.

Varsinainen lukuponnistukseni kohdistui kuitenkin E. L. Doctorown Homer ja Langley -romaaniin (Homer & Langley, suom. Helene Bützow), joka on ilmestynyt vuonna 2009 ja suomennettu 2013. Kirja on 442. Keltaisen kirjaston julkaisu, pituutta 210 sivua.

Tarina kertoo kahdesta newyorkilaisveljeksestä, jotka elävät vanhoina poikina ja erakkoina hulppeassa lapsuudenkodissaan Viidennellä avenuella. Kirja kertoo Yhdysvaltojen historiasta 1900-luvun ajalta veljesten ja ennen kaikkea minäkertojan, sokeutuvan Homerin kautta, mutta pohjimmiltaan se on kuvaus ja pohdinta vapaudesta. Mitä on vapaus, miten sen voi määritellä, onko kaikilla oikeus siihen? Voiko ihminen olla vapaa yhteiskunnasta?

Kirja pohjautuu tositarinaan Collyerin veljeksistä, jotka kuolivat kodissaan vuonna 1947 yli 100 000 kilon romuvuoren keskellä.

Vaikuttava kirja, täytyy sanoa. Pidän Doctorown toteavasta tyylistä kirjoittaa suuria asioita tiiviiseen muotoon. Toisaalta olisin mieluusti lukenut tällaista tarinaa vielä toisetkin 200 sivua. Nyt pitkä ajanjakso ja suuret asiat on tiivistetty äärimmilleen. Mutta eipä ainakaan voi syyttää jaarittelusta.

Kahvi tuntuu auttavan hieman pökerryttävään olotilaan. Vaan mitähän sitä seuraavaksi lukisi...?

Aikaa kulunut: 6 h 10 min, josta lukuaikaa 4 h 35 min
Luettuna: 2 kirjaa ja 2 novellia / 380 sivua

***

Klo 16.30–18.30

Oli lopultakin annettava luonnon kutsua. Poistuin pariksi tunniksi ulos, kanavanvarteen lukemaan. Kylläpä teki gutaa! Aurinko paistaa kauniisti, muttei ole liian tukalaa. Tuuli virkistää.

Valitettavasti kirja ei ollut kyllä mieleinen. Luin Amos Ozin kahden novellin kokoelman Kuolemaan asti (Ad mavet, suom. Ilkka Malinen), ilmestynyt 1971 ja Tammen Keltaisen kirjaston teos numero 207 vuodelta 1987.

Kirjassa on kaksi novellia: Ristiretki ja Myöhäinen rakkaus. Ensinmainittu on nimensä mukainen ristiretkikuvaus 1000-luvun hengessä, ikään kuin erään matkalaisen jälkeensä jättämä kronikka. Ranskalainen ristiretkiseurue lähtee vapauttamaan Pyhää Maata pakanoiden, vääräuskoisten ja juutalaisten vallasta ja kohtaa matkallaan monenmoista. Ristiretki ei ole, suju eikä pääty onnellisesti. Uskon nimissä tehty väkivalta pohdituttaa aina. Niin tälläkin kertaa.

Myöhäinen rakkaus on kuvaus ikääntyneen juutalaismiehen viimeisestä koetuksesta nousta kansansa puolesta antisemitismiä vastaan. Jotenkin todella raskasta luettavaa, vaikka novellin idea on kiinnostava. En päässyt yhtään mukaan tähän. Ehkä pientä kisaväsymystäkin jo ilmassa?

Joka tapauksessa ulkoilu piristi kummasti. Nyt ehdin vielä jonkin kirjan lukea puolimaratonin aikarajoissa, mutta mikä se voisi olla? Ehkä Toni Morrisonia, niin tulisi luettua edes yksi oman hyllyn Keltainen aarre. Muut tähän saakka lukemani ovat olleet kirjaston löytöjä. Matkaeväänä on vielä pussillinen Turkinpippureita, hyvä!

Aikaa kulunut: 9 tuntia, josta lukuaikaa 6 h 35 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 2 novellia / 508 sivua

***

Klo 19–21.45

No niin! Nyt on puolimaraton takana ja tähän se myös jää, turha tavoitella suurempia, kun juuri nyt tuntuu oikein hyvältä lopettaa.

Viimeisenä Keltaisena luin Toni Morrisonin Armolahjan (A Mercy, suom. Seppo Loponen), joka ilmestyi 2008, suomennettiin 2009 ja on Keltaisen kirjaston 394. kirja. Olen menettänyt sydämeni Morrisonille, ja myös tämä kirja jytisi syvällä. Kieli tuntui harvinaisen "helpolta" ollakseen Morrisonia, tarinassa on synkkyyttä ja syvyyttä, miljöö ja henkilöt ovat kokonaisia, eläviä. Hieno kirja, muttei paras lukemani.

Tarinassa sukelletaan 1600-luvun lopun Amerikkaan ja teemana on orjuus ja vapaus, eurooppalaisten, afrikkalaisten ja alkuperäisasukkaiden yhteentörmäys, naiseus ja naisen paikka. Isoja juttuja, jälleen kerran. Vaikea tätä on vähäiseen tilaan tiivistää, joten enpä edes sen kummemmin yritä. Katsotaan, jos irtoaisi varsinainen blogiteksti myöhemmin.

Olipa ihana päivä! Keltaisessa kirjastossa on totisesti aarteita lukemistaan odottamassa edelleenkin, ja samalla oli hyvä huomata, etten aivan kaikesta myöskään ihastu. Pääasiassa lukukokemukset olivat tänään hyviä ja vaikuttavia, ja Tóibínin novellien parissa jatkan matkaani heti, kunhan päässä ei enää humise näiden lukujen jäljiltä...

Koontina siis seuraavaa: 12 tunnista lukemiseen käytin 9 tuntia 20 minuuttia. Huomattavasti parempi osuus kokonaisajasta siis kuin kokemillani 24 tunnin maratoneilla, jolloin muu puuha (kuten vaikka nukkuminen) vie enemmän aikaa. Sivuja kertyi yhteensä 697, vau! Kokonaisia kirjoja luin 4, novelleja 2. Alkuperäisteokset olivat vuosilta 1952, 1971, 2006, 2008 ja 2009 ja kirjailijat Italiasta, Irlannista, Yhdysvalloista ja Israelista.

Haasteitakin saan näin eteenpäin. Morrisonin Armolahja jatkaa 14 nobelistia -haastetta, Ozin Kuolemaan asti vie Maailmanvalloitukseni Israeliin ja lisäksi etenkin kirjan ensimmäinen novelli Ristiretki sopii Ihminen sodassa -haasteeseen – ja nyt ylenen kenraaliksi! Kaikki lukemani neljä kirjaa tulevat tietenkin olemaan myös osa Keltaista kesääni kokonaisuudessaan.

Mukava lukupäivä takana! Kivaa oli myös seurata Valkoisen Kirahvin ja Nannan etenemistä.

Lukuisaa ja lokoisaa kesäviikon jatkoa kaikille!

24 kommenttia:

  1. Lukuintoa ja -iloa päivään!

    Minä aloitin kirjalla, joka vaikuttaa hersyvältä. Ensimmäiset 70 sivua paketissa. Aurinko paistaa, vaikka tilasin nimenomaisesti vesisadetta. ;) Nautitaan!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä maratonille ja hyvää lukupäivää! Aloittelin kahdeksan maissa, ja Dickerin kirja vaikuttaa lupaavalta.

    VastaaPoista
  3. Täällä seurataan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
  4. Hyvä startti! Minun on lähdettävä ulos - aurinko ei kuulunut suunnitelmiin ;) Ensimmäinen kirja luettu, toinen ja kolmas kassissa :) Nyt julkisiin lukemaan...

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä maratonille! Minullakin on Äitejä ja poikia keltaisessa pinossani odottelemassa. Odotan sen aloittamista kovasti. Odotan myös innolla, milloin minulle siunaantuu tilaisuus uuteen lukumaratonkokeiluun.

    VastaaPoista
  6. Intoa maratonille! Luen minun lempikirjojani: Calvino, Toibin - ja Suojelus! Odotan innolla, mitä siitä tuumaat.

    VastaaPoista
  7. Sinulla on hyvä tahti! Olen lukenut Toibinilta vain yhden kirjan. Sujuvaa, mutta ei sykähdyttävintä. Tuon kirjan jo lainasin kertaalleen, mutta niin vain kiikutin sen takaisin kirjastoon. Mitäs sitten? Minulla kaksi ja 1/3 kirjaa kasassa. Lounasaika.

    VastaaPoista
  8. Kiva haaste! Multa mennyt ihan ohi, tosin ei-lomalaisena en olisi voinutkaan osallistua. Mutta hyviä kirjoja, Toibin on tosiaan sievistelemätön. Kiinnostaisi lukea myös tuo Homer ja Langley. Tsempit lukemisinnolle!

    VastaaPoista
  9. Olet lukenut hyviä kirjoja. Hienosti sujuu!

    VastaaPoista
  10. Haa! Samat on eväät loppusuoran! Turkkareita rouskuttelen minäkin... Morrisonia aloitin, mutta päädyin levottomana kieppuvien ajatusten ajamana Dickerin pariin. Loppukiri!

    VastaaPoista
  11. Mukavaa, että pidit Doctorowista. :) Olen tsemppimielessä lukenut tänään Ishiguroa, mutta vaikka kirja on lyhyt, ei toivoakaan saada sitä loppuun. Sinulla on ollut hieno lukupäivä. :)

    VastaaPoista
  12. Minulla tuli jo aikaraja vastaan, mutta jatkan Dickerin loppuun: vielä olisi parisataa sivua jäljellä. Karkkipussi piristää kummasti :)

    VastaaPoista
  13. Mieletöntä! Ja kiitos lukuvinkeistä ja muistuksista, Calvino on ollut listalla pitkään ja tuon Tolbinin novellikokoelman voisin lukeakin vaikken Brooklynista niin perustanut. Doctorow voisi myös natsata.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille kannustuksista ja maratonin seuraamisesta! Nyt se on kunnialla loppuun luettu, ja olo on pöllämystynyt hyvän lukupäivän jäljiltä. Keltainen kirjasto rulettaa!

    VastaaPoista
  15. Hieno lukupäivä sinulle tuli! Tuo Doctorow vaikuttaa kiintoisalta. Morrisonia rakastin lukioikäisenä, mutta Armolahjan olen jo jättänyt kaksi kertaa kesken. Yritän vielä kolannen kerran - se kun löytyy omasta hyllystäni.

    VastaaPoista
  16. Hitsi, kyllä luen Armolahjan, jonka nyt jouduin pistämään loppumetreillä sivuun. En vain enää jaksanut tuon lempikirjailijani tekstiin syventyä ja sitä se kuitenkin olisi vaatinut. Nyt, kun sen on aloittanut, taitaa se tulla tämän kesän keltaisiin kirjoihin sujuvasti.

    Huippupäivä - olipas hauskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti luet! :) Minut se jotenkin onnistui sillä tavalla koukuttamaan väsyneenäkin, että halusin ahmia loppuun asti. Mutta varmasti on todella hyvä lukea se kaikessa rauhassa, keskittyen.

      Niin oli hauskaa, kiitos ideasta ja lukuseurasta! :)

      Poista
  17. Lukutahtisi huimaa! Mielenkiintoisia kirjoja ja varmasti taattua laatua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki muut olivat hyviä kirjoja, mutta tuo Amos Oz oli tylsä. Ehkä jotain toista aihepiiriä käsittelevä kirja voisi olla vielä häneltä kokeilemisen arvoinen.

      Poista
  18. Mahtava maratonsuoritus :) Minä odotan malttamattomana omaani, jonka aion pitää kunhan kesäloma kutsuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, nauti siitä! Maratoonaus on hauskaa, kun saa huoletta antautua kirjojen vietäväksi koko päiväksi. Itseään on mukavaa haastaa.

      Poista
  19. Kääk. Taas kun lukee toisen lukumaratonista, tekee mieli ryhtyä itsekin samalle asialle:) En ole muistaakseni aikaisemmin lukenut novelleja maratonilla, mutta ehkä ensi kerralla olisikin kiva lukea kirjojen välissä lyhyemmät tarinat.. Hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan petollista. ;) Mielestäni novellit ovat hyvä välipala maratonin lomaan, joten suosittelen kyllä niitä. Pääsee hyvin vaihtamaan tunnelmasta toiseen ja tuntee etenevänsä matkalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!