14. kesäkuuta 2013

Elina Hirvonen: Afrikasta



Elina Hirvonen: Afrikasta – Muistiinpanoja vuosilta 2007–2009
Kansi: Jarkko Virtanen
Avain 2010
207 s.

Kirjastosta.


Afrikka on kummallinen paikka. Mikä muu maanosa herättää yhtä hihhuloivaa ihastusta, yhtä silmitöntä inhoa? Samalla Afrikkaan kilahtaneita ja Afrikkaa vihaavia länsimaalaisia yhdistää yksi asia: Molempien Afrikka on myytti, josta ei tarvitse nähdä kuin se, mikä sopii omiin ennakkoluuloihin. Ja molempien Afrikka on, hyvässä ja pahassa, jotain perustavalla tavalla erilaista kuin oma elinympäristö. (s. 137)

Kirjailija ja dokumentaristi Elina Hirvonen muutti miehensä kanssa Sambiaan vuonna 2007. Hän kirjoitti afrikkalaisesta elämästään Vihreä Lanka -lehteen ja sen nettisivuille kolumneja, jotka on koottu yksiin kansiin tähän teokseen. Kirja etenee parin sivun mittaisten tekstinpätkien mukana vuoteen 2009 ja Hirvosen ja hänen miehensä kotimatkaan – joka tehtiin autolla halki Afrikan.

Kolumneissa tarkastellaan sambialaista elämää länsimaisen naisen ja taiteilijan silmin. Myös muita maita kierrellään parin vuoden kuluessa, ja kolumneja lukemalla saakin mielenkiintoisen katsauksen tuon suuren ja monin tavoin vieraan maanosan elämään ja arkitodellisuuteen. Paikoin otetaan rivakasti kantaa maailmanpoliittisiin kysymyksiin, paikoin kuvataan lähipiirin elämäntapahtumia ja henkilökohtaisia kokemuksia. Mukana on myös jonkin verran mustavalkoisia valokuvia.

Afrikasta on mukavaa luettavaa. Koska tekstit ovat kolumneja, ne ovat tiiviitä ja huolellisesti ilmaistuja. Samoihin aiheisiin ei jäädä junnaamaan, vaan viikko toisensa jälkeen aihepiirit sekä laajenevat että syvenevät. Kirjan ajanjaksolle osuu isoja asioita, muun muassa Barack Obaman nousu presidentiksi, ja siinäkin mielessä se on kiehtovaa ja autenttisen tuntuista ajankuvaa.

Hirvonen kritisoi painavasti ja kiittää, kun on sen aika. Hän osoittaa kehitysavun ongelmakohtia, paljastaa voimattomuutensa syvälle pesiytyneen korruption ja epäluotettavuuden edessä, kuvaa koruttomasti kadunkulmissa liimaa imppaavia katulapsia ja byrokratian hampaissa jauhautuvia hyvää tarkoittavia projekteja, kuten HIV:iä kantavien lasten orpokoteja, jotka eivät meinaa selviytyä maassa, jossa asiat eivät vain yksinkertaisesti tapahdu.

Samalla Hirvonen antaa lukijan kurkistaa sambialaiseen elämäänsä. Ihmisiin ja ystäviin, arkeen, elokuvantekoon, länsimaisen ihmisen väistämättömään vierauteen Afrikan edessä.

Minä en ole koskaan käynyt Afrikassa. Se ei ole erityisen aktiivisena matkakohteena mielessä tulevaisuudessakaan. Afrikka, koko tuo suuri manner, on minulle vieras. Minulla on ystäviä, jotka ovat tehneet tuttavuutta Afrikan kanssa, vaikuttuneet ja kauhistuneet, ihastuneet ja kritisoineet. Heidän tarinansa ovat mielettömiä kuunnella. Itse olen ehkä liian arka lähtemään. Minusta Afrikka on ihan oikeasti pelottava. Vieras.

Siksikin Afrikan tähti -lukuhaaste on tehnyt hyvää. Koska olen nössöhkö ihminen, jo kirjat vaikuttavat minuun syvästi. Muiden kokemukset tuntuvat aidoilta, ja jollain tasolla koen voivani samaistua niihin, vaikken itse kaikkea ahnehtisi kokemaan. Elina Hirvosen mukana Afrikassa oli ihanaa olla. Hän kirjoittaa aidosti ja kiinnostavasti, terävästi ja selkein sanoin. Koska kyse on kolumnikokoelmasta, kirja ei suoranaisesti herättänyt ahmimishimoa, mutta pikku palasina luettuna se toimi erinomaisesti.

En tyrmää ajatusta siitä, että joskus lähtisin Afrikkaan. Minne siellä, sitä en tiedä. Kilimanjarolle? Beniniin? Kenties. Ehkä Sambiaankin, joka tuntuu tämän kirjan lukemisen jälkeen vähän vähemmän vieraalta kuin ennen sitä.

Siksi kirjallisuus onkin niin ihanaa. Ja varmasti se Afrikkakin on.

___

Osallistun kirjalla haasteisiin Kansankynttiläin kokoontumisajot (VII Matkat) sekä Afrikan tähti (Itä-Afrikka/Sambia). Lisäksi valloitan maailmanvalloituksessani Sambian.

16 kommenttia:

  1. Tämä kirjan haluan kyllä lukea. Suosittelen samalla mielestäni todella hienoa Annu Kekäläisen Valkoista mustalla, joka puolestaan kertoo Kekäläisen ajasta Etelä-Afrikassa. Teki minuun ison vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue :)

      Tuon Kekäläisen kirjan olen muistaakseni lukenutkin, joskus silloin viattomana aikana ennen turmiollista kirjoista bloggaamista. Hyvä se oli minunkin mielestäni.

      Poista
  2. Minua jotenkin ärsytti tuo sitaatti, jonka olit laittanut postauksesi alkuun. Minähän olen erittäin kiinnostunut Afrikasta mantereena ja ehdottomasti kulttuureista, joita siellä piisaa enemmän kuin valtioita. Ettei kirjailija olisi kirjoittanut omia ennakko-odotuksiaan ja -luulojaan siihen?

    Pari vuotta Afrikassa (Sambiassa) on eri asia kuin olla syntynyt siellä, asua siellä. Olen ihan kamala nyt, mutta en jaksa tuollaisia kärjistyksiä. Omat kulttuuriopinnot voivat tietenkin vaikuttaa jyrkkyyteeni, mutta joo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eihän tuo sitaattikaan väitä, että kaikki lännessäkään suhtautuisivat vain jommalla kummalla tavalla? Siinä sanotaan vain, että sellaisia näkemyksiä on. Minusta se on hyvä, kärjistetty ja kolumnimainen huomio, joka tuntuu pitävän paikkansa. Lisäksi se kuvaa itsessään hyvin samaa mustavalkoisuutta, jolla Afrikkaan usein (ei aina, mutta usein) saatetaan suhtautua.

      Minusta taas pari vuotta jossain maassa asumista on aika pitkä aika, ja oikeuttaa jo jos jonkinmoisiin ääneenlausuttuihin oletuksiin ja päätelmiin.

      Minusta tämä on hyvä kirja ja tekstit monipuolisia. Kyse on kolumnikokoelmasta, ja mielestäni kolumni tekstilajina edellyttää kärjistyksiä toimiakseen.

      Poista
    2. Ok, taisin pillastua eilen tyhjästä kun väsyneenä luin ja juutuin tuohon sitaattiin. Kiitos sinulle rakentavasta vastauksesta! Kolumni on yleensä tosiaan sen verran tiivis kirjoitus, että napakkuus toimii - kärjistäminenkin. Teenhän sitä itsekin, mutta jostain syystä taisi olla nuttura eilen kireällä. Noloa!

      Poista
    3. Höpsis, kyllähän pillastuminen on välillä ihan paikallaan! Hyvä vaan, että tartutaan asioihin, jotka kaihertavat ja häiritsevät. Syntyy keskustelua!

      Terv. nimim. Koko viikon jo nuttura kiristänyt, tänään lähden sitä puutarhajuhliin löysentämään.

      Poista
  3. Taidan olla yhtä nössö kuin sinä... mutta onneksi on tosiaan kirjat, joiden kanssa voi matkustaa myös niihin paikkoihin, joihin ei välttämättä fyysisesti uskaltautuisi.

    VastaaPoista
  4. Tosi kivaa, että bloggasit tästä! Tämä oli hautautunut kriittisen syvälle lukuaikeideni pohjamutiin. Etenkin "iltasatukirjoiksi" itselleni kaipaan tällaisia lyhytlukuisia juttuja, jotka on helppo laskea kädestä seuraavan luvun kohdalla, kun alkaa väsyttää. Pari tuttuani kävi vähän aikaa sitten Afrikassa, ja he olivat aika lumoutununeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoiseen tämä on muuten hyvä! Minäkin lueskelin tätä pääasiassa iltaisin ja ratikkamatkoilla, on kivaa kun ehtii helposti jutun loppuun, jos on vain vähän lukuaikaa. Plus koska tässä ei ole kyse yhtenäisestä tarinasta, ei tätä ehkä yhteen putkeen edes huvittaisi lukea.

      Poista
  5. Tämän luin joskus blogiaikojen alussa ja olin erittäin vaikuttunut kirjasta. Mie en ole käynyt kuin Pohjois-Afrikassa, Tunisiassa ja Egyptissä. Sisareni näiden lisäksi (tänä keväänä) Etiopiassa ja Ugandassa, ja harmitti kovasti, ettei minulla ollut varaa lähteä reissulle mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Afrikka on kyllä kiehtova, vaikka se vähän pelottaakin. Olisi kyllä hienoa päästä yli omista ennakkoluuloista ja todeta ne vääriksi. Ehkä vielä joskus...

      Poista
  6. Haluaisin Afrikkaan kovasti, jonnekin tuolle Kilimanjaron seuduille. Mutta tämä täytyykin lukea ennen kuin (ja pääsenköhän koskaan) haave toteutuu. Hirvonen on muutenkin taitava, jotenka luulenpa viihtyväni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ja muuta Afrikka-aiheista, ilman muuta! ;) Minun tekee mieli lukea lisää Hirvosen kirjoittamaa, joten varmaankin seuraavaksi tartun johonkin hänen romaaniinsa.

      Poista
  7. Enpä ole tähän teokseen aiemmin törmännytkään, kiitos esittelystä :) Tällaista kolumneista koottua kirjaa voisi olla mukava lukea Afrikka -tietouden kasvattamiseksi, kiinnostus on siis herätetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tästä saa kivoja uusia näkökulmia ja sopii nopeisiin lukuhetkiin lyhyiden tekstien vuoksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!