3. toukokuuta 2013

F. G. Haghenbeck: Pyhän lehden kirja



F. G. Haghenbeck: Pyhän lehden kirja
Suomentaja: Samuli Arkko
Kansi: Kalle Pyyhtinen
Iván Rotta & Co. 2013
335 s.
Hierba Santa (2009)

Arvostelukappale.


Frida Kahlo on tunnetuimpia (ja sanalla sanoen kiehtovimpia) moderneja taiteilijoita. Hänen lyhyehköksi jäänyt elämänsä on kiehtonut elämäkertureita ja muita taiteilijoita vuosikymmeniä. F. G. Haghenbeckin kirja on Fridan elämästä ja hänen salaperäisestä muistikirjastaan ammentava fiktiivinen tarina naisesta, josta kukaan ei ehkä lopulta saanut otetta.

Fridan kukkaan puhkeava nuoruus loppuu, kun hän joutuu vakavaan raitiovaunuonnettomuuteen, jossa hengen lähtö on hyvin lähellä. Selvitäkseen takaisin elävien kirjoihin Frida tekee sopimuksen kummitätinsä Kuoleman kanssa. Frida saa elää, mutta tuskaa ja kipua hänen on kestettävä loppuikänsä, eikä kuoleman jatkuvaa läsnäoloa tule unohtaa. Pitkä toipumisaika saa Fridan tarttumaan siveltimeen sillä seurauksella, ettei hän koskaan siitä enää luovu.

Fridan elämässä ei juuri tasaisia vaiheita tule. Seuraa myrskyisä avioliitto taiteilija Diego Riveran kanssa, taistelu koko ajan pettämässä olevan kehon kanssa, rakastajia ja rakastajattaria, läpilyönti taiteilijana, suuret ja sekalaiset seurapiirit. Koko ajan taustalla on ajatus kummitäti Kuolemasta, ja eräänä päivänä koittaa se hetki, kun sopimus raukeaa.

Frida Kahlo on ehdottomasti suosikkitaiteilijani. Näin hänen upean retrospektiivinsä Berliinissä muutama vuosi sitten, ja muistan, miltä tuntui uppoutua hänen taianomaisiin maalauksiinsa. Niissä on jotain niin rajua ja samalla samaistuttavaa, että kokonaisuus pakottaa katsomaan vielä kerran.

Pyhän lehden kirja on omalla tavallaan haastavaa kirjallisuutta, sillä se kertoo fiktiivisen tarinan historiallisesta henkilöstä. Se ei ole elämäkerta, mutta se käyttää kehyksinään faktoja. Usein minun on vaikeaa heittäytyä vastaavan kirjallisuuden vietäväksi, mutta nyt se onnistui yllättävän hyvin. Ehkä siksi, että tyylilaji tuodaan niin rehellisesti esiin.

Pyhän lehden kirjan ongelma on kuitenkin lopulta siinä, ettei se ole oikeaa Fridaa. Ei se toki sitä koetakaan olla, mutta minulle se muodostui lopulta häiriötekijäksi. Se on kuvitelma Fridasta, kertomus hänestä ja hänen lähipiiristään maagisilla elementeillä ja mausteisilla resepteillä kuorrutettuna. Se on kuitenkin erilainen kuvitelma, kuin joka minulla hänestä on. En väitä, että omani olisi sinänsä sen "oikeampi", mutta sen verran vahva se minulle on, että toisen kuvitelma ei sitä ylitä.

Kirjan jokainen luku päättyy – kerrotun mukaan – Fridan muistikirjoista löydettyihin lyhyisiin kommentteihin ja erilaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin liittyviin resepteihin. Olin jo ajatellut kokeilla jotakin kirjan resepteistä, mutta sen verran erikoisia ainesosia niihin pääsääntöisesti kuuluu, ettei taida osaamiseni (saati lähikaupan valikoima) riittää. Ja ne ovat myös kovin lihapitoisia, mikä ei tässä osoitteessa ole suoranainen hitti.

Kirja on varsin episodimainen, ja paikoin sen unenomainen eteneminen meinasi pudottaa minut kärryiltä. Samalla se on värikäs, herkullinen ja kiehtova. Frida oli nainen, joka ei voi jättää ketään kylmäksi. Kaikessa kiinnostavuudessaan hänen tarkkailunsa – myös näin fiktion muodossa – on omalla tavallaan raskasta ja väsyttävää. Onnea hän ei liiemmin saanut kokea, mutta syytä taisi olla paljolti hänessä itsessäänkin. Surulliseksi se silti minut saa, kerta kerran jälkeen.

___

Muiden mietteitä: Sanna / Luettua, Paula / Luen ja kirjoitan.

Valloitan kirjalla Meksikon.

Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta.

11 kommenttia:

  1. Oi, minähän rakastuin tähän kirjaan, tempautuin toden teolla mukaan. Aluksi häiriinnyin fiktiivisestä kerronnasta, mutta sitten näin teoksen kuin Fridan taulun: mikä edes on totta? Tavallaan hänen elämänsä oli totta vieköön pohjattoman surullinen, mutta voi sitä intohimoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä sai kyllä pohtia, mikä on aina virkistävää! Näin tosin monet kohtaukset turhan elokuvamaisina, olen nimittäin nähnyt Salma Hayekin tähdittämän Frida-elokuvan pariin kertaan ja se selvästi vaikutti paikoin lukukokemukseeni.

      Surua ja intohimoa, kyllä!

      Poista
  2. Täällä huiskuttaa toinen (vai kolmasko jo ;) Frida-fani. Olen tosin sen verran kuivakka, etten oikein lämpene tällaisille fiktiivisille "tosi"tarinoille. "Oikeiden" ihmisten suhteen pitäydyn mieluummin elämäkerroissa tai muistelmissa.

    Hayden Herreran kirjoittama Fridan elämäkerta oli hieno, sen sijaan Barbara Mujican kirjoittama puoliksi fiktiivinen Fridasta kertova kirja oli aika pulmallinen - juurikin siksi, että seassa oli aimo annos mielikuvitusta.

    Minua kyllä silti kiinnostaa lukea näitä kirja-arvioita, vaikken itse kirjaan tarttuisikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos muutat mieltäsi Elegia niin voin lähettää minun kappaleeni tästä kirjasta sinulle kunhan olen kirjan lukenut. :)

      Poista
    2. Elegia, mitäs me Frida-fanit! Voi kun pääsisi taas katsomaan näyttelyä. Ehkä täytyy jossain vaiheessa tätä elämää matkustaa Meksikoon tutustumaan Fridan autenttisiin jalanjälkiin.

      Tuo Herreran kirja on minulla hyllyssä, jostain sinne päätyneenä, ja aion sen kyllä vielä lukea. Joskus on vaikeaa tarttua kiinnostaviinkin aiheisiin. Joutuu ehkä muuttamaan omia käsityksiään. ;)

      Pihi nainen, odottelen arviotasi!

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä, enkä oikesstaan edes ajatellut tuota fiktiivisyyttä koska Kahlo ei ennestään ollut minulle tuttu muuta kuin nimeltään. Mutta jos tarina antaa edes osittain todellisen kuvan naisen persoonasta, minäkin voisin ryhtyä Kahlo-faniksi ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin Kahlon maalaukset ovat niin vaikuttavia, että suosittelen niihin tutustumista. Minä ajattelin tarttua tuohon Elegian mainitsemaan elämäkertaan.

      Poista
  4. Tässä on kirja minkä meinaan lähiaikoina lukea! Paulan innostamana varasin tämän kirjastosta, ja se odottaa jo kirjastohyllyssäni (monen muun kirjan seuralaisena). Kiitos tekstistä!

    VastaaPoista
  5. Minulle myös nämä toisaalta tositarinaan perustuvat mutta toisaalta fiktiiviset "elämäkerrat" ovat ärsyttäviä, varsinkin niissä tapauksissa jolloin henkilön oma eletty elemä on jo ollu niin värikäs ja monikerroksinen että siihen fiktiivinen lisääminen tuntuu teennäiseltä - ja kirjailijan kannalta helpolta ratkaisulta, on niin paljon mistä ammentaa - Sama fiilinki oli lukiessa Marilyn Monroen elämään perustuvaa,kronologispohjaista kirjaa "Blonde" jonka Oates myöntääkin olevan MM:n innoittama ja kirjottaa sen kronolgisesti kuten MM eli, mutta jostain kumman syystä lisää joukkoon keksimiään yksityiskohtia ( lue: valheita) esim että MM:llä oli yhden yön suhde sekä Ronald Reaganin että Clark Gablen kanssa mitä naisella ei ollu ja että MM:n äiti oli väkivaltainen mitä hän ei ollut - Omituista...

    Olen lukenut aika paljon Frida Kahlosta aina -80-luvun alusta alkaen jolloin häneen ekan kerran tutustuin ja H. Herrera julkaisi perusteellisen Frida-elämäkertansa jota oli valmistellu aina 70-luvun puolivälistä lähtien haastatellen siihen lukuisia, tuolloin vielä elossa olevia Fridan tunteneita henkilöitä. Kirja on siis Frida-fanin perusteos.

    Tätä kirjaa en ole lukenu, mutta jo lähtökohtasesti vähän riipii tämä, että "Frida teki sopimuksen kummitäti Kuoleman kanssa". Voihan sen niinkin sanoa, mutta todellisuudessa Frida ei mitään sellasta sopimusta tehny eikä mistään sellasesta myöskään kirjeissään tai päiväkirjassaan kirjoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos perusteellisesta kommentista, nämä ovat aina ilo!

      Minä en tosiaan myöskään oikein innostu siitä, että oikeista ihmisistä kirjoitetaan puhdasta fiktiota. Näin historiaa opiskelleena (ehkä muutenkin?) olen sitä mieltä, että oikeistakin tapahtumista saa niin paljon irti halutessaan (ja toki vain jos on lähteitä), että pakkoko sitä on aina heittää vettä myllyyn jollain ihan keksityllä... Tässäkin kirjassa se häiritsi, mutta lukukokemus oli kokonaisuutena hyvä. Olen aina tyytyväinen, jos ylitän itseni ja luen jotain, mistä en ehkä lähtökohtaisesti innostuisi (paitsi Fridasta innostun aina!).

      Tuota Oatesin kirjaa en ole lukenut, ja vaikka muuten rakastan hänen kirjojaan, voi olla, ettei ihan heti tule tartuttua. Menee vielä mielikuvitus lopullisesti sekaisin. :)

      Tuo Herreran kirja on kyllä pakko kaivaa tuolta hyllystä esiin ja luettavaksi, kun se on tässä tullut jo pariin kertaan esille! Hyvä, että muistutit.

      Poista

Kiitos kommentistasi!