Johanna Sinisalo: Salattuja voimia

Johanna Sinisalo: Salattuja voimia, opas valoisille ja pimeille poluille
Teos 2012
361 s.

Kirjastosta.


Salattuja voimia on Johanna Sinisalon uusi lyhytproosa- ja tietopankkikokoelma. Sen teemana on patikoiminen, Sinisalon intohimoinen harrastus. Kirja on koottu palasista: siihen sisältyy kahdeksan novellia (joista kirjan avaava Salattuja voimia on pikemminkin pienoisromaani), Sinisalon kommentaarit kustakin proosatekstistä, tietoiskuja eri maiden ja maanosien patikointireiteistä ja kirjailijan pieniä anekdootteja vaellusretkien tapahtumista ja niillä kohdatuista ihmisistä. Kirjan lopussa on vielä osio "Kävelemisen käytännöstä", johon Sinisalo on koonnut hyväksi havaitsemiaan vinkkejä ja neuvoja patikointia varten.

Kirjan niminovelli (tai pienoisromaani) Salattuja voimia kertoo neljästä toisilleen vieraasta naisesta, jotka päätyvät yhdessä vaeltamaan Skotlantiin ja tekevät sieltä erikoisen löydön. Kotimaahan palattuaan he järjestävät muisteloillan, jossa valokuvien katselun sijaan alkaa paljastua synkkiä salaisuuksia. Tarinan naiset ovat keskenään riittävän erilaisia, joten lukijan kiinnostus pysyy yllä, mutta hitaasti rakentuva salaperäinen tunnelma lässähtää minusta lopussa.

Toinen Iso-Britanniaan sijoittuva novelli, Panos-tuotosajattelu, kertoo pikkukylän kilpailevista majatalonpitäjistä. Höpsöt ja hyvää tarkoittavat naiset nokittelevat ensinnäkin toisiaan, mutta lopulta myös pahaa-aavistamattoman asiakkaan tilanne kärjistyy. Tässä novellissa on nokkela ristiriita: viaton tunnelma ja tarinan rakentaminen, jota ravistellaan yllättävillä ratkaisuilla.

Alpeilla ollaan kolmessa kertomuksessa. Metsästäjäkuningas on kansantaruista ja legendoista ammentava lyhyt tarina kuningas Vittorio Emanuelesta ja vuorikauriin yllättävästä vaikutuksesta ihmisten maailmaan. Tyylillisesti Metsästäjäkuningas on hiottu aidonoloisen kansantarun muotoon, ja se voisi hyvin olla sellainen. Sherpa Eva -nimisessä novellissa naiivi ja epärealistinen noviisipatikoija Laura päätyy luonnonolojen ja epävarmuutensa vuoksi sekä ylittämään itsensä ja taitonsa että oppimaan maailman realiteetteja kantapään kautta. Lyhyt Heinäpäivä on pieni siivu vaihtoehtohistoriaa nationalismin hengessä. Minun makuuni se on liian lyhyt ja ohimenevä.

Appalakeille Sinisalo on sijoittanut oman suosikkitarinani, Fast Chuckin. Novellissa parikymppinen jamppa lähtee patikoimaan Appalachian Trailia, AT:ta, yhtä maailman pisimpää yhtäjaksoisista, merkittyä patikkapolkua (noin 3500 kilometriä). Polkunimen Fast Chuck saanut mies haluaa voittaa itsensä, mutta saatuaan vahingossa samaa matkaa suunnilleen samalla aikataululla kulkevaa seuraa eurooppalaisesta, keski-ikäisestä pariskunnasta, kilpailu muuttuu astetta vakavammaksi. Erinomainen kuvaus mielen rakoilusta, joka sekoittuu yltiöpäiseen uhmaan.

Down Underiin mennään Danten hengessä novellissa Divina Commedia: Inferno, jossa on hieman kaikuja Sinisalon Linnunaivot-romaanista luonnon muodostaman uhkan vuoksi. Lisäksi (ja ennen kaikkea) se kertoo hetkestä, jolloin solidaarisuus ja yhteishenki loppuu.

Kirjan viimeinen novelli on Drachental, jossa varsin itsetietoinen nainen huomaa, ettei itsevarmuus aina riitä samaan kaikkea, mitä haluaa, ja että joskus sitä saattaa kohdata vertaisensa, vaikkei siihen olisi uskonutkaan.

Salattuja voimia on kiinnostava kirja, mutta siinä on liikaa toisistaan poikkeavia aineksia ollakseen täysin minun makuuni. Kirjasta huomaa, että sen aihepiiri on kirjoittajalleen rakas ja läheinen, mutta paikoin mietin, mikä kokonaisuuden tarkoituksena on. Pitääkö se kyetä nauttimaan kokonaan, vai onko ok hypätä yli ne osiot, jotka eivät itseä kiinnosta? Tietenkin se on lukijan oma valinta, mutta silti... Omalla kohdallani voimakas vaihtelevuus oli miinus, sillä juuri kun pääsin proosan makuun, tuli vuoroon jotain muuta, ja lukukokemus tuntui epätasaiselta ja katkeilevalta.

Novelleistakin on todettava, etteivät ne kaikki suorastaan vakuuttaneet. Muutama erinomainen tapaus mukana on, Fast Chuck, Sherpa Eva ja Panos-tuotosajattelu mainitakseni, mutta myös yhdentekeviä ja jotenkin ylimääräisiä. Kiinnostavaa oli kyllä lukea Sinisalon kunkin tekstin perässä olevia jälkisanoja, joissa hän kommentoi kirjoituksiaan ja kertoo, mistä ideat ja aihiot ovat syntyneet.

Luulen, että Salattuja voimia antaa paljon, jos patikoiminen ja vaeltaminen kiinnostavat, sillä silloin koko kirjan lukee (luultavasti) innolla. Itse en lajia harrasta, enkä ihan yletöntä kiinnostusta sitä kohtaan tunne, joten lähdin lukiessa hakemaan nimenomaan Sinisalon hyväksi havaitsemaani proosaa. Tämän kirjan jälkeen tartun varmaankin entistä suuremmalla innolla niihin puhtaasti fiktiivisiin kirjoihin, jotka minua vielä Sinisalon tuotannosta odottavat. Mutta tulipahan tehtyä loikka itselle suhteellisen vieraan liikunta- ja harrastusmuodon pariin, ja vahingossa varmaan opin jotain uuttakin.

Vaikken aarretta löytänytkään, yritys oli hyvä. Siispä jälleen yksi teos Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin, osioon Suomalaiset maailmalla.