22. helmikuuta 2009

Zweihundert

On ilmoja pidellyt. Joku on pidellyt liiaksi kädessäni myös alkoholipitoisia juomia, sillä olen laskelmieni mukaan juonut viinaa viimeisen kahdeksan päivän aikana kolmena iltana ja yönä. Saldona hauskaa Helsingissä, sitseillä ja Tampereen yössä. Minähän elän taas! Täällä pohjolassa on sosiaalisesti ihan ok tavata tiettyjä kavereita vain humalassa tai humaloitumistarkoituksessa. Se, ettei ole elämää, tarkoittaa käytännössä sitä, ettei käy bileissä. Kannattaakin siis järjestää bileet itse. Minäkin järjestin, eilen nimittäin. Nyt väsyttää, mutta kämppä on pystyssä ja tyhjiä pulloja eteisessä. Ensi lauantaina otan uusiksi.

Eilisiltana vastaan tuli yllättävä pakko keskeyttää oiva nousujohteinen humala, sillä matkalla baarista A baariin B tuli vastaan kadulla naamallaan makaava, verta naamastaan valunut nuori nainen. Saimme neidon istuma-asentoon ja avaamaan sanaisen arkkunsa sen verran, että totesimme hänen puhuvan suomea. Tosin sanavarastolla "nippa nappa" ja "tästä lähdetään" oli himppasen hankalaa päätellä neidin nimeä, asuinpaikkaa tai illan tarkoitusta. Laukkukin näytti lahjakkaasti hävinneen. Soitimme kunnon partiolaisina (ja kansalaisina) sinivuokot paikalle, ja pidimme tytölle seuraa parisenkymmentä minuuttia. Tajuttomuuden rajalla heiluvaa nuorta naista on vaikea saada pidettyä hereillä edes keskustelemalla tupakkalakon onnistumisesta. Tai no, minä keskustelin ja hän mutisi vastauksia. Kaverit tähyilivät jeppejä, jotka lopulta onneksemme saapuivat. Neiti sai VIP-kyydin maijan takapenkillä, me jatkoimme suuntaa baariin. Rescue Rangers -fiilis parani yön mittaan, sillä totesimme tovereiden kanssa, että onneksi itse pidämme järjen mukana touhussa. Minua ei ole kenenkään koskaan tarvinnut nostaa kadulta, taluttaa minnekään tai ohjastaa virkavallan huomaan. Ja olen minäkin sentään ihan kunnolla joskus ryypännyt. Tukkaanikin olen ihan itse pidellyt yrjötessä.

Sädekehäni suorastaan valaisee synkkää sunnuntai-iltaa.

Mutta ihan tosi hei, pitäisitte nyt herran tähden huolta itsestänne ja toisistanne, ihmiset!

Olisi paljon asioita, joita minun olisi pitänyt jo tehdä. En tee niitä nytkään. Pystyn piilottelemaan velvollisuuksiltani.

Olen kahta opintopistettä vaille valmis kandi. Horray for the boobies!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!