Vaikka olen vasta aloittanut salilläkäymisen, tuntuu siitä jo olevan hyötyä. Ei, en ole laihtunut (vielä!!), enkä kiinteytynyt, mutta tuntuu kuin ryhti olisi parantunut ja suhde omaan kroppaan kohentunut. Tuntuu oikein hyvältä. Tänään en päässyt puskemaan jalkaprässiin, koska heräsin jo aamuyöllä inhottavaan päänsärkyyn, joka jatkui läpi viimeisen ruotsintunnin ja on vasta hiljalleen irrottamassa otettaan. Huomenna sitten! Aamulla on vielä viimeinen pakkoruotsirutistus, suullinen tentti eli ryhmäkeskustelu Suomen sisällissodasta (aiheenvalinta ou jee), jota varten pitää varmaan tänään vähän selailla ruotsalaista wikipediaa... Että edes pari termiä osaisin.
Haastattelutehtävä pitäisi tehdä, onneksi kummisetäni suostui rääkkiin. Pitäisi vielä jollain konstilla päästä käymään Kirkkonummella, mutta onneksi tehtävän palautusaikaa on vielä riittävästi. Ainakaan puheesta ei tule puutetta, sillä kummisetä sanoi alkavansa jo pohtia mitä sanoo. Hän ei ole niitä maan hiljaisia, vaan ehkä puheliain ihminen, jonka tunnen. Loistava tyyppi!
Eilisen käytin tehokkaasti lueskelemalla materiaalia 1800-1900-lukujen vaihteen sanfranciscolaisesta homokulttuurista. Aiheesta pitäisi tehdä essee, mutta varsinaista tekstiä en vielä ole aloittanut. Miksen keksinyt näitä aiheita syksyllä proseminaarin alkaessa??? Miksi???? No, toisaalta nyt voin hyvin vapaalla otteella ja "intuitiolla" kirjoitella mitä huvittaa surematta muotoseikkoja.
Kohta on wappu ja minä lähden Helsinkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!