8. marraskuuta 2006

Home, sweet home



Ei helvetti, enää ei edes naurata.













No niin. Eli seinässäni on hometta. Ihan helvetisti. Löysin kasvuston ihan vahingossa, kun poimin nurkkaan heittämiäni sukkia likapyykkikoriin. CD-levyhyllyn takaa pilkisti pienen pieni viiru jotain tummaa. Tuumasin siinä, notta onkohan joltakulta kaatunut vaikka viintä tupareissani. Joo ei ollut viiniä ei. Siirsin levyhyllyt sivuun ja - tadaa! Minulla on ikioma orgaaninen yhteiskunta olomakuuhuoneessani. Jihuu!

Sekopäinen soittelu pitkin kyliä tuotti sen verran tulosta, että lököttävähousuinen ja luominaamainen isännöitsijä kävi katsastamassa tilanteen ja ilmoitti, että perjantaina tulee joku mies tekemään kosteusmittauksia. Sitten alkaa vahingon tarkempi selvittäminen ja vastuun jakaminen. Joko taloyhtiö tai taloyhtiön vakuutusyhtiö. Itse joudun ilmeisesti vastuuseen asumishaitoista, eli jos/kun joudun täältä remontoinnin ajaksi jonnekin häipymään. Asiasta on tietysi neuvoteltava oman vakuutusyhtiöni kanssa, mutta kun vakuutukseni on "nuorelle kodille sopiva halpa irtaimistovakuutus", niin ei paljon naurata. No, asiat selkenevät, kunhan joku asiasta jotain tietävä käy täällä tutkimassa tapahtunutta.

Kuvottavaa. Asun homeen kanssa. Seassa. Keskellä. Hyi.

No, onneksi en mennyt kansantaloustieteen luennolle. Olisi voinut mennä vielä vaikka kuinka kauan, ennen kuin olisin huomannut mitään! Miten salakavalaa homeelta levittäytyä ovelasti suoraan huonekalun taakse, vieläpä huonekalun, jota ei juuri tule siirreltyä, ellei vaihda järjestystä! Voi vittu.

Hajottaa.

2 kommenttia:

  1. Mahdollinen syy: putkivahinko, ei tartte liitoksen vuotaa kuin kahdeksanvuotiaan karvan verran, niin kyllä siitä hometta kertyy pikkuhiljaa. Ja varaudu siihen, että tuota ällöttävyyttä löytyy myös parketin alta. Voimia!

    VastaaPoista
  2. voi eii. miten perseestä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!